Näyttelyt

Sota apatiaa vastaan. Punkvalokuvia 1970-luvulta. – Creation Galleria

Taneli Eskolan Leica kulki mukana kaduilla, konserteissa ja kohtaamisissa, myös diinarien ja ns. edistyksellisen väen yhteenotoissa. Punk oli yhtenäiskulttuurin joutsenlaulu, vaihtoehto kekkoslandialle.

Punk antoi mahdollisuuden soittaa vaikka et osannut. Saatoit piirtää sarjakuvia vaikka kynä hädin tuskin pysyi kädessä. Punk oli ITE-taidetta kaksikymmentä vuotta ennen käsitteen keksimistä. Katupoikamentaliteetista on aina opittavaa, liikkui millä kulttuurin saralla hyvänsä. Monelle syvällä marginaalissa olleelle punk antoi motivaation vaikuttaa ja se on paljon. Punk silotti tietä elävän musiikin liikkeelle ja edelsi radikaalia luonnonsuojeluliikettä. Aseistakieltäytyminen vauhdittui. Jos punk ei olisi 2020-luvun kuuskymppisten sukupolvikokemus, niin mikä?

Punk oli ihme yhdistelmä pikku paikallisuutta ja suurisuuntaista maailmannälkää. Juttuja sikisi missä tahansa Suomessa. Punkin perusideoissa ja heimotunteessa on ajatonta kantavuutta. Sen ideat ovat yliaikaisia. Rynnäkköhenki ja tekemisen meininki jäivät päälle.